Sunnuntaihälinää

Mitäpäs sitä muutakaan meidän perhe teki koko päivän, kun ulkoili. Isi keksi polttaa risuja ja minä toimin kokkomestarina, nakkelin samalla vähän puita liiteriin. Meillä on aina keväisin ja kesäisin melkonen homma kun pitää saada tehtyä noin 35 mottia puita talvea varten, talo nimittäin lämpeää täysin puulla. Onneksi näillä seuduilla puita riittää, ja tänä vuonna saatiikin todella kivasti naapurilta puut, mies vaan kävi kaatamassa ne ja toi pihaan. Tulihan tuota taas jonkun verran kitkettyä rikkaruohojakin, niitä riittää aina vaan.

Mies lähti neljäksi tiekunnan kokoukseen, ja minä täällä taas kirosin mielessäni tätä jatkuvaa "yh-elämää". Tuntuu että olen nykyään yksin vastuussa lapsista ja huushollista, kaikesta juoksevasta. Aivan tyhmäähän se on näistä asioista hermostua, toinen kuitenkin yrittää parhaansa ja tekee töitä jotta perhe pärjäisi edes jotenkin, minä ruoja kun en tuo taloon kuin minimi-sairauspäivärahan. Noh mutta, vaikka toinen yrittääkin, niin tosiasia on se että minulle tämä arki on ekstraraskasta kaikkine lisämausteineen, eli särkyineen ja liikerajoituksineen. Tarvisin välillä kovasti kaveria lastenhoidon suhteen, varsinkin iltaisin kun lapset on villeimmillään ja pitäisi suorittaa pisut ja pesut. Onneksi lapset kasvaa koko ajan...

Päivällä meinasi taas olla nälkä, mutta söin jälleen ekan pirtelön klo 13 paikkeilla, eli saattaapi johtua siitäkin. Tein muulle perheelle pottu-kanavuokaa ja kaikki inhosi sitä, yhyy, suutuin taasen oikein kivasti ja möykkäsin kolmevuotiaalle. Olen kuitenkin pärjännyt tämän päivän neljällä nutri-annoksella, joista yksi oli patukka (kaloreita hivenen enemmän mitä pirtelöissä), sekä yhdellä porkkanalla.

Tiedättekö mikä on salainen haaveeni?

Tanssiminen. En osaa tanssia, vaikka primääriperheessä yksi siskoistani teki sitä nuorempana ammatikseen. Minua tosin kiinnostaa lavatanssit ja varsinkin lattarit, olisi ihana päästellä menemään. Valitettavasti fyysinen kunto ja habitus ei sellaista nykytilassa salli, mutta saahan sitä aina haaveilla? En myöskään taida omata tarpeeksi rohkeutta mennäkseni johonkin tanssikurssille, mutta jos vaikka edelleen salaa unelmoin siitä miten voisin tanssimalla näyttää musiikista tulevan tunteen. Liitää vapaana tanssilattialla, piittaamatta mistään muusta.

Olen myös miettinyt miten mahtaisin pukeutua, jos voisin valita itselleni mitä tahansa vaatteita, eikä vain niitä vaatteita jotka mahtuu päälle, kaapuja. Pukeutuminen on minulle vähän niinkuin sisustus, olen mieltynyt moneen eri makuun. Arkisin tykkäisin käyttää kaikenlaisia ihania sporttivaatteita, mutta muuten tilaisuudesta riippuen vain taivas olisi rajana. Olen mieltynyt fiftarivaatteisiin ja niiden naisellisuuteen, mutta en ehkä niinsanotusti elämäntyylillisesti.  Tietyt tilaisuudet vaativat vähän konservatiivisempaa pukeutumista, ja oishan se mahtavaa vetää joskus päällensä kunnon pencil-hame tms. Toisaalta en voi enää koskaan käyttää korkokenkiä, joten kaikki nämä jäänee haaveeksi, mutta ei se mitään.