Juhannus lähenee

Sain aamulla soiton hoitotädiltä että hän on kipeä, joten lapset jäivät kotiin. Aamu ja aamupäivä menikin normaalissa hälinässä, ja tajusin vasta äsken (klo 12.30) että en ole vielä juonut ainuttakaan pirtelöä, vain vettä ja kahvia. Tämä on suurin ongelmani, miten ihmeessä VOI olla niin vaikeeta muistaa aamusyöminen ja säännöllinen rytmi?!?! Jotenkin varsinkin lasten kanssa ollessa tahtoo ajankulku sumentua, ja lopulta tosiaan huomaat syömättömyyden. Tuntuu menevän näin oli sitten tavallisella ruualla tai nutreilla.

Migreeni on toista päivää, voi että tympii. Minulla tällainen ei-niin-kova kohtaus tarkoittaa sitä että se kestää monta päivää, yleensä 1-2 viikkoa, ja on luonteeltaan painetta joka leviää niskaan ha hartioihin lihasjäykkyydeksi. Kädet ovat voimattomat ja tiputtelen kaikkea, näkö on sumea mutta ilman sahalaitoja, ei vaan voi kohdistaa katsetta  ja tämä koneella olokin on melkosta tihrustamista. Hajuaisti terästyy ja tuntuu kuin ontelot olisi täynnä ilmaa, silmät ja nenä saattaa myös vuotaa, sekä korvat oireilee poksuen vuorotellen lukkoon ja auki, välillä myös kuulo alenee. Pyörryttää ja jonkin verran myös oksettaa. Tähän yleiseen pöhnä-oloon, huippaukseen ja paineeseen ei lääkkeet auta, mutta niska/hartiasärkyyn on niistä jonkin verran apua.
Sain joku aika sitten migreenilääkkeenkin, mutta nyt oli juuri vähän pisin aika, oireiden alettua, ilman päänsärkyä (=puolisentoista viikkoa), joten en ole päässyt kokeilemaan sitä. Olen sen verran herkkä lääkkeille että pitää jostain löytää aina uskallus kokeilla uutta, ikinä ei tiedä onko yliherkkä vai ei. Luulin jo eilen että tämä olisi hävinnyt ja näin ollen ollut harvinaista ollen vaan yhden päivän kohtaus, sillä illalla ei päänsärkyä ollut. Tämä aamu kyllä palautti taas maan pinnalle, mutta en uskaltanut koittaa tuota Imigrania kun olen yksin lasten kanssa...

Välillä tämä kipuilu tuntuu kyllä niin mahdottoman raskaalta kantaa. Normaalisti migreenistä kärsivä ihminen saa mennä pimeään huoneeseen ja nukkua sen pois, tietysti napaten ensiksi täsmälääkkeet, mutta minun pitää vaan jaksaa pyörittää kaikkea normaalisti. Tämä on niin pitkiä jaksoja, ettei millään voi vaan tavallaan alistua tälle ololle ja kivulle, kukas täällä lapset hoitaa ja pyörittää huushollia jos minä lakoan. Selkä ei myöskään tykkää joutenolosta eikä varsinkaan liiasta makaamisesta, joten senkin takia on pakko pitää itsensä liikkeessä. Loputon oravanpyörä joka meinaa hajottaa henkisesti. Olen aika hyvin saanut itseni pidettyä järjissäni ja  iloisena, mutta nämä kovat kipupäivät tulee kyllä rehellisesti sanottuna koko ajan vaan vaikeammiksi kestää. En vaan jaksa niistä edes puhua kenenkään kanssa, tuntuu että olen jo aiemmin ihan tarpeeksi rasittanut läheisiä ihmisiä tällä höpinällä. Muutenkaan ei tee mieli jauhaa näistä, ei ne siitä muutu miksikään eikä auta kestämään, päinvastoin. Mitä enemmän kivuista puhuu, sen todellisempia ne ovat. Mitä aktiivisemmin niitä yrittää siirtää syrjään ja pakottaa itsensä toimimaan, sen enempi saa niitä siirrettyä syrjään, ei ajattele niitä. Varjopuolena todettakoot se että pysähtyessä ne iskee entistä kovemmin päälle ja todellisiksi. Mitä siis teen...no kirjotan tänne näitä tuntoja. Ehkä sekin hieman helpottaa.
Kestääkö kroonisesti kipuileva ihminen kipua paremmin kuin normitallaaja? Hmm, jaa-a, vähän kaksipiippuinen juttu. Sanoisin että kipukroonikko osaa mielellään hallita koviakin kipuja, se on pakko opetella jos meinaa elää. Toisinsanoen, jatkuvan kivun kestäminen on varmasti superluokkaa, mutta jos kivut kovenee koviksi ja henkinen kantti pettää, sillon mennään ja kovaa... Kivun kestämisen ja koko pakan voi keikauttaa pahasti päälaelleen joku pienempi juttu, jonka taas normitallaaja kestäisi suht hyvin lääkiten itseään ja maaten sängyssä. Nämä on todella vaikeita asioita ymmärtää, kipu kun ei monesti näy päällepäin eikä kipukroonikko kävele ympäriinsä valittaen, kipua ei myöskään voi mitata. Kivun kokeminen on jokaisella erilainen, miten kukaan voi sanoa koetko kovaa vai keskinkertaista kipua...

Asiasta kukkaruukkuun. Kuten syömisistä saattaa huomata, olen popsinut kiitettävästi porkkanoita ja sitrushedelmiä. Lopputulos alla, pitänee ehkä lopettaa jos en halua nahkaani kokonaan irti.

edit. syömisiä...

Ei nyt oikein tahdo pysyä homma kasassa pelkillä pusseilla...Noh, katsotaan kuinka tässä käy kun näin vetelee.

Tän päivän syömiset:

1 suklaapirtelö
1 mansikkapirtelö
1 crunchy chocolate-ateriapatukka (234kcal)
1 appelsiini
2 pientä porkkanaa
5 ohuen ohut palvikinkkuviipaletta

Että voihan iltasyöpöttelyhimot sentään! Ja miten taas kävi sitrushedelmäkiellon ja porkkanakiellon kanssa...Saakelin selkärangaton akka! Huomenna punnituspäivä, kääk.